ALATALOA PE 5. 11.2021

 PERJANTAITA :)

YHDENTOISTA VIRRAN MAA

Se maa, jossa kasvoin on mukana mun, se on mukana työläisen mukautetun                 
Olen kuluttanut teillä sen kenkäni, kun nousi aurinko takaa suon pitkostetun

Sitä maata, jossa kasvoin halkoo kymmenen virtaa, siellä maassa pujotettu on verikangas pirtaan
Napanuorasta maaäidin lapset kun irtoaa, ne heitetään eri rannoille virtaa

Se maa, jossa kasvoin, on pelto ja maamies. Se maa, jossa kasvoin, on korpitie ja työmies.
Se maa, jossa kasvoin, on pullo ja lyö mies! Se maa, jossa kasvoin, on pelko ja yömies

Se maa, jossa kasvoin, se on Pohjolaa ja Pohjolan tunnet, kun routaa on maa
Kun pelto on märkä ja kylvettävä on. Kun halla on käynyt, se Pohjolaa on

Se maa, jossa kasvoin, on sankarien maa Oli Vesaisen Juho, joka poltti Karjalaa
Oli Nätti-Jussi ja oli myös Susi-Kalle ja oli kaikki ne nimettömät, jotka jäi anturan alle

Sitä maata, jossa kasvoin, tallas isäni mun ja isäni isä sen asutti, kun
Kiiminkijoessa lohia nousi ja miehet koskissa kirkkovenettä sousi

Siellä maassa kehräs joki ja pirteissä rukki Siihen rakennettiin kirkko, mihin rantautui tukki
Yläjuoksulla kirkko oli pitäjän valo Alajuoksulle saman joen rakennettiin Alatalo

Sitä maata, jossa kasvoin, raivas isäni isä ja mun isäni palkkana pinta-alalisä
Oli kivinen pelto ja perkule jukuripäät Siitä tuloksena nuo kivirauniot näät

Sieltä maasta, jossa kasvoin, mentiin Kustaita vastaan Sieltä maasta, jossa kasvoin, mentiin tsaaria vastaan
Sieltä maasta, jossa kasvoin, mentiin veljiä vastaan Sieltä maasta, jossa kasvoin, mentiin ryssiä vastaan

Sieltä maasta, jossa kasvoin, on aina menty vastaan, jopa itseään vastaan, läpi arkkujen laudan
Ja vain laulu rastaan muistaa sankarihaudan Minä kysyn, en vastaa: miksi kesti näin kauan?

Mutta maata, jossa kasvoin, minä rakastan ja vihaan Se on kuin osa minusta, vertani ja lihaa
Sen henki tai atomit mua aina seuraa Ja kun kuolen, muutun osaksi Pohjosen peuraa

Siihen maahan, jossa kasvoin, minä aina rakastun Muistan tulvat ja talvet ja metsän hakatun
Vielä kulutan niillä teillä nää kenkäni mun Ja nousee aurinko takaa suon pitkostetun