JUTTU NOVELLIKILPAILUUN
Ystäväni maalaus kirvoitti kynästä tällaisen pienen tarinan.
kuva: Pirjo Osolan maalaus
Tässä linkki tarinaan.
Virtuality, ability, sensibility
JUTTU NOVELLIKILPAILUUN
Ystäväni maalaus kirvoitti kynästä tällaisen pienen tarinan.
kuva: Pirjo Osolan maalaus
Tässä linkki tarinaan.
MAA VERSOO UUTTA
MAA VERSOO UUTTA on
tämän vuoden 2022 kansallisen veteraanijuhlan teema Lappeenrannassa.
Silloin meidän juhlaamme varmaan sopii Katri Valan Kukkiva maa :)
Se maa, jossa kasvoin on mukana mun, se on mukana työläisen mukautetun
Olen kuluttanut teillä sen kenkäni, kun nousi aurinko takaa suon pitkostetun
Sitä maata, jossa kasvoin halkoo kymmenen virtaa, siellä maassa pujotettu on verikangas pirtaan
Napanuorasta maaäidin lapset kun irtoaa, ne heitetään eri rannoille virtaa
Se maa, jossa kasvoin, on pelto ja maamies. Se maa, jossa kasvoin, on korpitie ja työmies.
Se maa, jossa kasvoin, on pullo ja lyö mies! Se maa, jossa kasvoin, on pelko ja yömies
Se maa, jossa kasvoin, se on Pohjolaa ja Pohjolan tunnet, kun routaa on maa
Kun pelto on märkä ja kylvettävä on. Kun halla on käynyt, se Pohjolaa on
Se maa, jossa kasvoin, on sankarien maa Oli Vesaisen Juho, joka poltti Karjalaa
Oli Nätti-Jussi ja oli myös Susi-Kalle ja oli kaikki ne nimettömät, jotka jäi anturan alle
Sitä maata, jossa kasvoin, tallas isäni mun ja isäni isä sen asutti, kun
Kiiminkijoessa lohia nousi ja miehet koskissa kirkkovenettä sousi
Siellä maassa kehräs joki ja pirteissä rukki Siihen rakennettiin kirkko, mihin rantautui tukki
Yläjuoksulla kirkko oli pitäjän valo Alajuoksulle saman joen rakennettiin Alatalo
Sitä maata, jossa kasvoin, raivas isäni isä ja mun isäni palkkana pinta-alalisä
Oli kivinen pelto ja perkule jukuripäät Siitä tuloksena nuo kivirauniot näät
Sieltä maasta, jossa kasvoin, mentiin Kustaita vastaan Sieltä maasta, jossa kasvoin, mentiin tsaaria vastaan
Sieltä maasta, jossa kasvoin, mentiin veljiä vastaan Sieltä maasta, jossa kasvoin, mentiin ryssiä vastaan
Sieltä maasta, jossa kasvoin, on aina menty vastaan, jopa itseään vastaan, läpi arkkujen laudan
Ja vain laulu rastaan muistaa sankarihaudan Minä kysyn, en vastaa: miksi kesti näin kauan?
Mutta maata, jossa kasvoin, minä rakastan ja vihaan Se on kuin osa minusta, vertani ja lihaa
Sen henki tai atomit mua aina seuraa Ja kun kuolen, muutun osaksi Pohjosen peuraa
Siihen maahan, jossa kasvoin, minä aina rakastun Muistan tulvat ja talvet ja metsän hakatun
Vielä kulutan niillä teillä nää kenkäni mun Ja nousee aurinko takaa suon pitkostetun
Joidenkin kirjoittajien lumo säilyy yli aikojen ja vuosikymmenten. Vanha kunnon Veikko Antero Koskenniemi on juuri tällainen runoilija. Hieman vanhanaikainen, hieman romanttinen , mutta rytmin ja sanan taiturina omaa luokkaansa.
The charm and magic of some famous writers stay over years and decades. One of Finlands best poets, Veikko Antero Koskenniemi is this kind of an author: a bit romantic, a bit old fashioned but still so unique in his rhymes and words.
Here you find some facts about him (Wikipedia)
V. A. KOSKENNIEMI IN WIKIPEDIA
Here you find an example of his style, "I sing your evening into stars", in Finnish originally "Minä laulan sun iltasi tähtihin". I think this is one of the most beautiful love poems that is written anywhere.
This is my quick translation and you hear it in the you tube video. Please, don't mind the mistakes I've maybe done.
Afterwards I made some corrections, because I read the poem by heart.
Minä laulan sun iltasi tähtihin ja sun yöhösi kuutamoita Minä laulan sun aamuhus armahin kevätkiuruja purppuroita
Minä laulan sun kätehes kukkasen kun silmäsi surusta kastuu Teen ruusutarhaksi tienoon sen missä jalkasi pieni astuu
Minä laulan loitolle maailman Minä vien sinut kotihin uuteen Minä laulan sun sielusi valkean Yli aikojen ikuisuuteen